Globaalikasvatuksen toimintakulttuuri

Globaalikasvatus on tietojen ja taitojen välittämisen lisäksi koulun toiminnan ja kulttuurin kehittämistä.

Lapset ja nuoret viettävät koulussa tuhansia tunteja. Oppituntien aiheet vaihtuvat, mutta moni asia toistuu päivästä toiseen samanlaisena: istuudutaan omalle paikalle, opettaja opettaa, otetaan esiin oikea sivu oppikirjasta, jonotetaan ruokaa, käydään välitunnilla, viitataan ennen vastaamista ja opettaja kirjoittaa Wilma-järjestelmään viestin vanhemmille.

Koulun arki vaatii toimiakseen rutiineja ja toistuvuutta. Arki muodostuu pienistä, usein merkityksettömiltä tuntuvista hetkistä. Näihin pieniin hetkiin tiivistyy kuitenkin odotuksia sopivasta käytöksestä, jotka määrittävät voimakkaasti lasten ja nuorten kasvua ja toimintamahdollisuuksia.

Opetussuunnitelmien perusteet ohjaavat kouluyhteisöjä kehittämään toimintakulttuuriaan. Koulun virallinen toimintakulttuuri luo edellytykset opetukselle ja oppimiselle. Sitä määrittävät esimerkiksi opetussuunnitelma, koulutuspolitiikka, lukujärjestykset, oppikirjat, arviointi ja opetusmenetelmät.

Toimintakulttuuria kehitettäessä tarkastellaan monia näkökulmia. Tarjoaako koulu oppilaille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa? Toteutuvatko lasten oikeudet koulun hallinnossa ja arjen vuorovaikutuksessa? Miten koulukirjoissa kuvataan eri kulttuurit? Riippuuko globaalikasvatuksen toteutuminen yksittäisistä opettajista vai onko se tärkeä osa koko koulun yhteistä toimintaa? Saako koulussa kokemuksia maailman muuttamisesta ja globaalista vastuusta?

Jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu

Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää vanhojen toimintamallien kyseenalaistamista ja tutkimista. Toimivassa kouluyhteisössä sen jäsenet, kuten oppilaat, opettajat, siistijät, kuraattori, keittiöhenkilökunta ja rehtori, uskaltavat nostaa esiin epäkohtia ja niihin pyritään löytämään uusia ratkaisuja. Vastakkainasettelun sijaan neuvotteleva suhtautuminen esimerkiksi oppilaiden vastarintaan ja tyytymättömyyden ilmaisuihin voi edistää heidän kasvuaan vastuullisiksi ja toisia huomioonottaviksi.  
Kulttuuria ei voi muuttaa yksin. Muutos edellyttää, että uusiin aloitteisiin tartutaan ja niiden toteuttamista edistetään. Uudistumisen onnistumista edistää koko kouluyhteisön sitoutuminen muutokseen ja mahdollisuus vaikuttaa siihen. Myös koulun johdon tuki on tärkeää.

Jos esimerkiksi koulun yhdenvertaisuussuunnitelma nuijitaan läpi ilman keskustelua ja laitetaan sen jälkeen pöytälaatikkoon pölyttymään, eriarvoisuus tuskin vähenee. Toiminnan kehittämisen yksi ehto on yhteisen ajan löytäminen suunnittelulle ja arvioinnille.

Koulu on osa muuta yhteiskuntaa ja sen kulttuuria. Globaalikasvatus voi murtaa rajoja koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Toimintakulttuurin kehittämistä on yhteistyön tekeminen järjestöjen, nuorisotoimen ja muiden koulun ulkopuolisten tahojen kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. Globaalikasvatuksessa opitaan maailmasta siihen osallistumalla ja siihen vaikuttamalla.

Koulutuskokonaisuuden ovat suunnitelleet: Opettajat ilman rajoja -verkosto, Opinkirjo, Rauhankasvatusinstituutti, Suomen Unicef